Uusi luku Jetterin tarinassa

Hei!

Kirjoitin tätä blogia aktiivisesti vuosina 2011-2014. Postaukset koostuivat rakkaiden hevosteni ja minun yhteiselämästä ja ratsastustreeneistä. Ihania ja raskaitakin muistoja kertyi paljon, samoin valokuvia. Kiitos kaikille lukijoillemme!!!

Oikealta vasemmalle: Suloinen ja energinen Jetteri, maailman ihanin ja jo edesmennyt Esa-Eemeli ja taka-alalla Marikan herkkä ja hieno Kami. Kolmikko on ollut jo vuosia hajallaan, mutta muistot ovat tiukassa tallessa.

Tälle kirjoittajalle on tullut ikää ja taitoja lisää, ja monet vanhoina hyvinä aikoina tekemäni asiat olivat väärin ja hevoselle jopa vaarallisia. Erehdyin tässä lukemaan vanhoja postauksia, ja kyllä sitä on joskus oltua tyhmä! Onneksi Jetteri on tällä hetkellä todella hyvässä kunnossa, ja minusta on virallisesti tullut supertarkka ja superneuroottinen hevosenomistaja ja tätiratsastaja, joka ei päästä hevosensa hoitajia helpolla.

Niin moni blogissa kertomani juttu on tätä nykyä täysin vasten omaa ajatusmaailmaani, että en halua tällaista virheellistä tietoa jaettavan internetissä nuorille hevosihmisille. Pakkohan ne oli piilottaa. Osa teksteistä oli kuitenkin ihan asiaa edelleen ja niihin sisältyy niin ihania muistoja, että pidän ne tallessa. Erikoistoiveesta voin uudelleenjulkaista vanhoja kirjoituksia päivitettyinä.

Tässä sen sijaan ehdottomien juttujen lista, mitä pitää huomioida, jos haluaa hevosensa elävän pitkään ja terveenä:

• Kävelytä hevostasi hyvä tovi aina (!!!)...
• raskaan treenipäivän jälkeisenä päivänä
• kuljetuksen jälkeen ja ennenkin kuljetusta
• useampana päivänä viikossa ylipäätään. Tee korkeintaan kahtena päivänä peräkkäin rankempi treeni. 

• Suojia/pinteleitä ei voi käyttää liikaa. Käytä niitä mieluummin turhaan kuin liian myöhään.
• Älä koskaan hyppää tai ratsasta ravia tai laukkaa niin kovalla alustalla, ettei siihen jää syvää ja selkeää kavionjälkeä käynnissä. Tässäkin pelaa mieluummin varman päälle, kuin kadu myöhemmin.
• Käy säännöllisesti tunneilla ja valmennuksissa. Jo muutaman kerran setti peräkkäisinä viikkoina pari kertaa vuodessa voi riittää harrastajalle.
• Tarkkaile jatkuvasti satulan sopivuutta ja pyydä ammattitaitoista satulansovittajaa sovittamaan satula. Se hinta, minkä maksat hyvästä palvelusta, maksaa itsensä nopeasti takaisin hevosen terveen ja hyvinvoivan selän muodossa.
• Jos haluat treenata hevosellasi tavoitteellisesti ja säännöllisesti, niin kaksi sade-/ulkoloimea on kyllä ihan pakolliset hankinnat! Fleeceloimia riittää usein 3 kpl.
• Kysy aina apua kokeneemmilta. Ja jos olet jo itse kokenut hevosihminen, niin sitten vasta se keskustelu ja jeesin pyytäminen onkin helppoa. :)
• Parhaat ähkynestäjät: säännöllinen, vaihteleva liikunta, rypsiöljy rehun seassa päivittäin, nesteytys aina ratsastuksen jälkeen melassiveden muodossa, säännöllinen ja kohtuullisen reilu heinäruokinta.

Jetterin ja minun tarinani jatkuu viisaampana Instangramin puolella tilillä @sh_jetteri. Tilin tarinoissa voit päivän ajan kysyä, mitä meille kuuluu.

Lämpimästi tervetuloa tutustumaan ja jatkamaan meidän matkassamme! <3

Kuva Jojo Aaltonen

Hyvää tänne kuuluu, ei hätää!

Voi kauhia miten aika on vierähtänyt! Isot pahoittelut teille kaikille, jotka olette käyneet aina vilkaisemassa meidän blogin kuulumisia. 

Aika kauhea ajatus, että tässä on ollut nyt... melkein 1½ vuotta taukoa, että olen kirjoittanut yhtäkään postausta tai pistänyt yhtään ainoata kuvaa. Ou mai gaad. Anteeksi ja kovasti!!! 

Jetteri on edelleenkin minun oma pieni höntinpöljä karvaturrini, mutta se on saanut muuttaa takaisin synnyinkotiini äitini ja pikkusiskojeni hoiviin. Viime vuodenvaihteessa omassa yksityiselämässäni tuli pari hyvää muuttujaa, mutta sitten kevättalvella 2015 juoduin toteamaan, että ei mulla todellakaan riitä aika, rahat ja jaksaminen pitää Jetteriä Kuopiossa. Pitkään piti sitäkin päätöstä miettiä, ja kyllä minä taisin vähän itkuakin tirauttaa.

Ihana Karkki!

Jetterille muutto taisi olla ihan ookoo, vielä kun jätkä sai uuden tyttökaverin supersöpöstä risteytysponi Karkista. Karkki-neiti tuli kotitallille äitini luokse ylläpitoon Nerkoon ratsutallilta, jossa ponimimmi oli tehnyt hyvän uran tuntiponina. Neidillä on kuitenkin jo hieman ikää ja ennen kaikkea vaivaa toisessa takasessa, joten neitipä pääsi sitten tänne oikein mukaville eläkepäiville! 

Karkki on kovin muikean mukava poni, vaikka mielipiteet kyllä löytyy. Tuntiponin jekut on hyvässä muistissa, että pienten lasten ratsu tää kyllä ei oikein ole, mutta hyvin kiltti hoitaessa. Itse olen juoksutellut Karkkia tallireissuillani sekä treenannut väistöjä maasta käsin. Rapsuttelua Karkki rakastaa melkein yhtä paljon kuin leipäherkkuja. Lähes aina Karkkia moikkaamaan mennessä kuuluu käheää hörinää. Ihanasta Karkista tulee varmaan tässä oma infosivunsa, kunhan joudan tehdä. :)

Jetteri on asunut siis Tarjan tallilla huhtikuusta 2015 saakka. Pojasta on pidetty hyvä huoli, mutta kyllä annoin pirun tarkat ohjeetkin hoitohenkilökunnalle! Pitää kyllä kehua äitiäni ja varsinkin pikkusiskojani, kun ovat pitäneet pojasta niin hyvää huolta. Jalat ovat sillä pysyneet erittäin hyvässä kunnossa, lihakset ovat vähän vajuneet kevyen liikunnan vuoksi. Kuitenkin Jetteri on saanut lähes joka päivä ainakin kävelymaastoja, ja useamman kerran viikossa sillä on ratsastettu kevyesti tai vähän raskaammin kaikissa askellajeissa. Mutta kun minä tulen kylään käymään, niin poika joutuu vähän enemmän tekemään töitä... :)

Toissapäivänä maastoon lähdössä

Nyt olen ollut useamman päivän hevoslomalla/tallityöleirillä (miten sen ottaa!). Aikaisempina päivinä olen tehnyt pidempiä ja lyhyempiä maastolenkkejä, kun kenttä on ollut niin kova. Viime yönä tuprutti sitten niin rutosti lunta, että pellolle oli sitten hyvä lähteä vähän pyörittelemään.

Tämän päivän treenejä, pikkusiskoni otti ratsastuskuvat

Jetteri on aina Jetteri... :D Kauhea höyry päällä ja ihan innoissaan, päällimmäinen ajatus: täysillä eteenpäin niin kauan kuin henki pihisee. Siinä on sitten aina hyvä ja helppo pyytää poikaa keskittymään ja käyttämään kroppaansa tasapainoisesti ja kuuntelemaan pieniä apuja. Jeps jeps. 

Käytännössä sitten aloitin ottamalla hyvin pehmeän ohjastuntuman ajatuksella "tuntuma on yhtä kuin ohjan paino", ja avut annoin koko ratsastuksen ajan vain istuntaa ja pohkeita käyttäen. Mun käsi on yhä edelleen epävakaa ja liian raaka pidätteitä antaessa, ja Jetteri menee koko rungosta kasaan ja selästä tyhjäksi, jos suuhun tulee yhtään rumaa painetta.

KESKITTYMISHARJOITUKSIA REIPPAALLE HEVOSELLE

1. Suorat tiet, 90:n asteen kulmat käynnissä

Molemmilla pohkeilla ratsastetaan pehmeästi ja vahvasti hevosta suoraksi eteenpäin tiettyä kiintopistettä kohti. Istunnalla "pidetään kiinni" tarvittaessa, jos hevonen tarjoaa ravia tai meinaa kävellä ihan kohtuuttoman holtittomasti. Kädet joustavat täydellisesti hevosen askeleen mukana kiristämättä ollenkaan, korkeintaan pidätteiden ohessa kymmenesosasekunniksi ottavat pehmeästi vastaan ja jatkavat askeleen mukana myötäämistä välittömästi.

Suorat tiet ratsastetaan käyntiä vahvan pehmeästi eteen, ennen päätettyä käännystä pieni istunnan tiivistys, katse ja ulkopohkeella nopea käännös sisäpohkeen ympäri. Tärkeintä olisi, että hevonen reagoi välittömästi kääntävään apuun. Jos hötkelö hevonen ei reagoi välittömästi, sitä saa napauttaa ulkopohkeella ja suunnata eteenpäinvievä energia kääntymiseen. Itse voisin käyttää myös pitkää kouluraippaa varovasti pohkeen eteen, vaikka hevonen olisikin reipas.  hevosesta riippuen. 

Pohkeilla ja istunnalla on ratsastettava, vaikka hevonen olisi jo reipas. Istunta ottaa kiinni vastsalihaksilla ja reisien "sulkemisella" hetken verran hidastaen menoa, ja jos tätä hötkelöheppa ei kuuntele, vahvistetaan apua säännöllisesti lyhyillä pidätteillä ja pärryyttämällä! Jetterin tapauksessa en ottanut ohjasta ollenkaan... Kun jätkänrenttu meinasi hipsaista ravin puolelle, käytin sopivasti tai vähän enemmän ääntä... :D Jetteri on hyvin oppinut kunnioittamaan äänensävyäni, ja kuuntelee sitä hyvin. Viereisessä metsässä kulkijaa olisi tosin voinut pelottaa ärinäni...

2. Siirtymät suorilla teillä 

Suorilla teillä hevosta ratsastetaan edelleen vahvan pehmeästi suoraan eteen, ja muutaman metrin ajaksi hevonen siirretään raviin avaamalla lonkkien kulmaa, työntämällä kevyesti istuinluilla ja sulkemalla pohkeet hieman tiiviimmin hevosen ympärille. Sitten pitää parin sekunnin ajan yrittää etsiä se täydellisen pehmeä ja joustava istunta harjoitusravissa, josta hevonen pyydetään takaisin käyntiin istunnalla. Eli jännitä vatsalihaksiasi, sulje lonkkia tai toisin sanoen purista hieman reisillä ja venytä kantapäät kauas alas kohti maata. Säilytä koko ajan täydellisen pehmeä ohjastuntuma. Ja jos ei mee pidäte läpi, niin sitten välittömästi hyvin nopea ja kevyt pidäte, tai sitten teet kuten minä: "EI NYT JUOSTA!!!" Ravisiirtymien lisäksi on hyvä tehdä pysähdyksiä ja peruutuksia, käynti-ravi-seis-käynti-ravi-seis. Jokaisen rauhallisen siirtymän jälkeen ainakin kehaisu ääneen ja silitys kaulalle.

3. Lyhyet väistöt ympyrällä

Kun hevonen malttaa ravata yhä pidempiä pätkiä rauhassa kuunnellen, jatka hyvästä ravista ympyrälle ja väistätä sisäpohkeella varovasti muutama askel ulospäin, suorista ja siirry käyntiin. Kentällä tämä onnistuu hyvin aloittamalla uralta ravivoltti, joka kasvatetaan pieneksi ympyräksi ja jatkamalla sitten uraa pitkin. Ja jos sisäpohje ei mene läpi, vaan vauhti vaan kasvaa, niin ota käynnissä pari isoa väistöä, ja sitten vasta raviin. Taas piti ärähtää Jetterillekin pari kertaa, kun jätkä vaan meinas kiihdyttää vauhtia eikä keskittynyt. Tiukalla keskivartalolla ja sitä kautta hyvin hiljaisella istunnalla oli iso vaikutus Jetterin keskittymiseen ja rentoutumiseen.

4. Ympyrällä väistöstä laukka 

Jetteri kuumuu aina edelleenkin ihan mahdottomasti laukasta... Voi voi vain. Ja mun on nykyään vähän vaikea päästä kunnolla istumaan laukassa treeninpuutteen takia ja seli seli.

No, eikun ympyrä ja siinä hyvä, rauhallinen käyntiväistö, ja hyvin pehmeilä ja selkeillä avuilla laukannosto. Sitä pitää ratsastaa molemmilla pohkeilla, kuitenkin istunnalla hilliten istumalla syvällä keskivartalo vahvana. Sitten pidäte istunnalla, lonkat hieman kiinni, vatsalihakset, kantapäät alas. Ja ärähdys päälle, jos ei kuuntele. Jetteri oli ihan mahdoton alussa laukassa, mutta kyllä se sitten malttoi edetä ihan sillä nopeudella, mitä pyysin... Mutta surullisesti kyllä kiikuin siellä vauhdissa mukana. :(

Ja sitten kun on muutama hallittu nosto ja hidastus takana väistöineen, niin sitten vaan mukavat loppuravitaivuttelut ja pitkälle kävelylle maastoon loimi niskassa... Voi että miten hyvällä mielellä!

Hiki tuli, mutta kyllä kelpasi!

Nyt lähden vielä iltatallin tekoon, hevoset ovat saaneet olla tänään pitkän päivän ulkona. Pitäkää peukkuja, että seuraavaan postaukseen ei mene taas reilua vuotta! Kiitos näkemiin. :)

Kesä

Postauksen kuvat on ottanut Laura Parviainen. Paljon kiitoksia!!!

Mun ja Jetterin kesä on ollut täynnä onnea ja haasteita.

En tiedä, kuvittelenko omiani, mutta Jetteri on nykyään jotenkin paljon rennompi ja pehmeämpi ratsastaa. Maltan antaa sille edestä tilaa, käyttää istuntaa. Saan kiittää taitavaa tallikaveriani Reettaa paljosta. Hänen valmennustunneillaan on keskitytty rauhallisuuteen, tahtiin ja pieniin, mutta erittäin tärkeisiin yksityiskohtiin istunnassa. Osaan hallita Jetterin kuumumista vähän paremmin ja palauttaa sen rennoksi. Olisi hauska saada joltain kunnon ratsastukselta kunnon kuvamateriaalia tänne blogiin.

Kurja vasemman takajalan rasitusvamma on parantunut hyvin, eikä vasemman etusen hankoside ole oireillut. Mutta sitten Jetteri tapojensa vastaisesti säikähti tallinkäytävällä sähköistä kärpäsansaa, ja poika veti hullua laukkaa paikallaan mun katsellessa hölmönä vieressä ohjat toisessa kädessä. Jetteri rauhottui kahdessa sekunnissa, mutta betonilattialla hyppiminen pisti oikeaan etusäären paksuksi. Ontumista ei onneksi ilmennyt, ja kylmähoidolla ja kävelytyksellä jalka on kunnossa. Nyt ollaan jo treenattu lyhyitä aikoja tehokkaasti, kuten tänään. Taivuttelua käynnissä ja ravissa, laukkaa pituushalkaisijalla. Mukavan teknistä ja rentouden ylläpitämistä. Ihana Jetteri.

Tämän postauksen kuvat on otettu viime viikolla, kun tallikaverini kanssa käytiin ottamassa "hienoja kuvia" läheisellä pellolla. Jälkikäteen tajusin ylpeänä, että tää yli parikymppinen opiskelija on ihan yhtä kaheli kuin silloin muutama vuosi sitten. Ja Jetterillä ei edes keittänyt pahemmin yli parista peltolaukasta huolimatta. 

Jetterin lisäksi olen ratsastanut ahkerasti suokkiruuna Konstinolla, tutummin Konstalla. Toivottavasti (ei) vakituinen vuokraaja löytyisi, sillä tuo hurmuripoika on todella mukava tyyppi.

Ehkä tästä innostun saamaan postaustahdin johonkin kuosiin. Kuvaajat ovat harvassa, joten olisitte saaneet pettyneitä huomata, että ne olemattomat kesä- ja heinäkuun postaukset olisivat olleen täysin kuvattomia. :D Joten ehkä parempi näin. Hengissä kuitenkin ollaan, ja Kuopiossa me pysytään sitten varmaan ikuisesti. jos vaan töitä riittää. Koulu alkaa tällä tytöllä syyskuun alussa.

Nauttikaa hellepäivistä. Tämä on kesä!!! <3

Satulaa mä metsästän, tahdon saada sopivan...

Satulanmetsästysoperaatio on pitkä ja tuskainen, ellei sitten kutsu satulansovittajaa paikalle. Suosittelen lämpimästi, erityisesti jos itsellä ei ole juurikaan tietoa tai kokemusta satuloiden istuvuudesta. Mutta koska itse olen jo toistakymmentä vuotta pyörinyt hevosten jaloissa ja selässä, olin rohkea ja lähdin kevättalvella etsimään tallikavereiden tuen turvin käytettyä ja edullista, mutta Jetterille täydellistä koulusatulaa. 

Metsästyspaikkojani olivat Facebook, ratsut.fi-sivusto ja hevostalli.net. Erilaisia satuloita esiteltiin runsaasti läheltä ja kaukaa, parhaimmat otin postin välityksellä sovitettavaksi ja osan kävin hakemassa sovitukseen Kuopion alueelta. Osa myyjistä oli tosi reippaita, ja antoivat satulan ilman panttia tai mitään sovitukseen ilman aikarajaa. Sovin aina heti alkuunpostikulujen maksamisesta ja mahdollisen pantin suuruudesta (ja sen palauttamisesta), ettei jälkikäteen tulisi ongelmia rahajuttujen kanssa.

Ja kaikki tietää, joka hevonen tarvitsee täydellisesti istuvan satulan, muuten selkä, lavat, takaosa tai joku muu paikka kipeytyy ja pahasti. Vaihtoehto b on mennä ilman satulaa nyt ja aina (suosittelen), mutta 

1) ratsastuskilpailuissa valitettavasti vaaditaan satula selkään ja

2) aktiivisesti ratsastusta treenaava ihminen säästää hevosen selkää käyttämällä hyvää satulaa, jolloin ratsastajan paino jakautuu tasaisesti hevosen selkään.

Ja ehkä kolmanneksi jutuksi voisi sanoa, että ihmiset yleensä pysyvät hevosen selässä paremmin satulan kanssa kuin ilman. 

Lämmittelytehtävä ja testi! Mikäs näistä kaikista sovitetuista satuloista sopii parhaiten Jetterille?

1. Kieffer, koulupenkki

2. Stübben Tristan, koulupenkki

3. Wintec Pro Cair, yleispenkki

4. Albion Legend, koulupenkki

5. Hubertus, koulupenkki

6. Rungoton koulumalli

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

Vastaus: Sivusta otetuista kuvista on paha sanoa mitään. Kuitenkin noista näkee, että kaikki kolme ensimmäistä satulaa ovat liian edessä.Olisin ehdottomasti ottanut Hubertuksen (nro 5), mutta koska se oli liian leveä, päädyin hyvillä mielin Albioniin (nro 4).

Kaikista satuloista ei saanut tarkkoja mittoja, eikä kuvistakaan aina ollut helppo arvioida satulan sopivuutta. Halusin aina tietää millaisella hevosella satula on aikaisemmin ollut käytössä, ja usein sainkin tietää, miksi satulasta ollaan luopumassa. Ikää ja yleiskuntoa tiedustelin myös aina, vaikka ykkösprioriteetti ei ollutkaan saada superhienoa luksussatulaa.
2) miksi

Kieffer olisi sopinut muuten, mutta sen siipi oli liian pitkä, ja asettui ihan lavan päälle. Jetteri liikkuikin todella jäykästi ja lyhyin askelin sen kanssa. Lisäksi se oli vähän turhan pitkä Jetterin lyhyehköön selkään (satula ei saa ulottua viimeisen kylkiluun kiinnityskohtaa taaemmaksi).

1. Kieffer

Stübben Tristan oli muuten ihastuttava satula, jossa pääsi vaikuttamaan hyvin istunnalla. Kuitenkin sen malli oli sitä sarjaa, että se istui liian eteen ja valui siitä vielä lisää lavoille, joten muuten istuva malli oli pakko hylätä. Lavojen päälle valahtaminen olikin suurin ongelma Jetterille sopivan satulan metsästyksessä.

2. Stübben Tristan

Wintecin Pro Cair -satula oli myös turhan pitkä, ja valui eteenpäin. 

3. Wintec Pro Cair

Rungotonta koulusatulaa kokeilin ollessani jo aika epätoivoinen. Toiset inhoavat rungottomia ("ei koskaan sellaista") ja toiset taas kannattavat niitä kovasti. Minun pyllyyni rämä merkitön, mokkanahkainen satula tuntui vähän kovalta istua, mutta hylkäsin tämän satulan kuitenkin sen olemattoman säkä- ja selkärangantilan vuoksi. Tietenkään rungottomassa ei voi olla yhtä paljon tilaa selälle, mutta tämä istui ihan kiinni sekä takaa että edestä. Ja lisäksi valui hieman lavoille...

6. Rungoton koulumalli

Hubertus oli aivan ihana. Se oli hyvässä kunnossa, edullinen ja istui hyvin ryhdikkäästi Jetterin selkään. Se oli juuri sellainen, että ei varmasti valu lavoille. Tämän olisin ottanut ehdottomasti, mutta se oli hieman liian leveä; säkätila katosi ratsastajan ollessa selässä. Harmitti hitsisti.

5. Hubertus, koulupenkki

Albion Legend oli vähän saman oloinen kuin Hubertuskin, vaikka sen siivet menivätkin enemmän eteen. Mutta kun säkätila oli jees, satula ei valunut eteen ja hinta oli äärimmäisen edullinen (käytetyt Albionit ovat yleensä aina reippaasti päälle 1000 €). Nyt ollaan siis ratsastettu reipas 1½ kk luksussatulalla. Albion on myös erittäin mukava istua.

4. Albion Legend, koulupenkki

Tässä lopuksi kasa perusjuttuja, jotka pitää käydä läpi satulaa sovitellessa. Korostan, että itse en ole mikään ammattilainen, vaan nämä ovat tällaisia "joka heppatytön perusjuttuja", jotka olen oppinut paremmiltani.

1. Aseta satula selkään oikealle kohdalle ilman huopaa ja satulavyötä. Katsotaan yleiskuva, että istuimen syvin kohta asettuu keskelle. Satulan takakaaren pitäisi olla hieman korkeammalla kuin etukaaren (ei välttämättä yhtä paljon kuin tässä kuvassa)

2. Varmistetaan, että lavalle jää tarpeeksi tilaa liu'uttamalla kättä siiven reunaa pitkin.

 

3. Säkätilan tarkistus: 3 sormenleveyttä "uuden" satulan kanssa (siis hevoselle uuden, tarkoittaa myös käytettyjä satuloita. Vanhan satulan sopivuus kannattaa tarkastaa aika ajoin, 2 sormenleveyttä riittää tällöin).

4. Paneelien istuvuus: Takapaneelit eivät saa jäädä ilmaan (jolloin satula on liian kaareva) ja niiden pitää levätä koko matkalta tasaisesti hevosen selässä (jos jäävät keskeltä ilmaan, satula voi olla liian suora).



5. Myös selkärangantila täytyy tarkistaa. Tässä satulassa on ainakin reippaasti tilaa.

6. Ratsaille. 

 Jos käy niin onnellisesti, että satulaa tuntuu istahtavan kohdilleen joka suunnasta, täytyy aina myös ratsastaa. Tarkista kaikki ylläolevat kohdat myös selästä käsin, erityisesti säkätila. Useinkaan yksi ratsastuskerta ei ole riittävä, jos oikeasti haluaa löytää istuvan satulan, mutta muutamassa päivässä yleensä selviää, jos satula on se "oikea". Kannattaa laittaa vaaleahuopa alle ja katsoa ratsastuksen jälkeen hien ja pölyn muodostamasta kuviosta, että satula istuu joka puolelta tasaisesti eikä paina tietystä kohtaa.

Jos olet yhtään epävarma satulan istuvuudesta, kannattaa ehdottomasti satulansovittaja tai ainakin kokenut hevosihminen sanomaan mielipiteensä.

Jetterillä meinasi kyllä mennä paikoin hermot tuossa satulasirkuksessa. mutta sen ja mun hermojen kiristys kannatti. Nyt meillä on hieno, erittäin mukava ja istuva Albion Legend! :)

"Hellu mä en kestä tätä satularumbaa...!!!!"

"Noh okei pitää ottaa huumorilla...

Jee sopiva satula löytyi!

Onko teillä lukijoilla kokemuksia (hyviä tai huonoja) satuloiden ostamisesta käytettynä?
Tai tiedätkö hevosen, jolle oli erityisen haastavaa löytää sopivaa satulaa?

Ihmeresepti suun aukomiseen

On pieni lottovoitto, että Jetteri on nyt tyytyväinen suustaan ratsastaessa. Aina alusta saakka, vuodesta 2009 lähtien se on aukonut suutaan enemmän tai vähemmän stressaantuneena, kun siltä on vaatinut asioita eikä ole sen vain antanut juosta hömpöttää pää taivaissa.

Kun kuolain liikkui tai pistettiin liikkumaan liian kovilla ohjasotteilla Jetterin suussa, se pakeni epämukavaa tunnetta aukomalla suutaan niin, että hampaat vaan naksuneet yhteen nak nak nak. Hampaat Jetterillä ovat aina olleet hyvässä kunnossa, Joku fiksu vinkkasi, että kokeilepa vaan pistää alaturpis oikein tiukalle turvan ympäri, kyllä se suu pysyy kiinni. No ei pysynyt, pikemminkin Jetteri vaikutti stressaantuvan enemmän ja aukoi suutaan yhä tiheämmässä tahdissa.

Minä opin joskus jossain välissä vähän ratsastuksen taitoja, ja pitämään kädet rauhallisemmin. Pieninä hetkinä, joina kädet olivat paikallaan, Jetteri oli hiljaa suustaan. Tällaisia mahtavia tapauksia tuli kuitenkin hyvin, hyvin harvoin. Kuopioon muuton jälkeen kokeilin remonttiturpista, joka myös pikkuisen tukisi kuolainta suussa ja ehkäisisi suunaukomista ehkä "kiltimmin" kuin normi alaturpis. Tämä ehkä hitusen auttoi asiaa, mutta vasta kun vaihdoin vanhan, paksuhkon nivelkuolaimen suoraan kumikuolaimeen suun aukonominen väheni erittäin nopeasti. Ekalla ratsastuskerralla Jetteri vältteli vanhasta tottumuksesta kuolainta, mut esimerkiksi eilen ja toissapäivänä se liikkui suurimman osan aikaa oikein tyytyväisenä ja hiljaa suustaan. Jay!

Suun aukomiseen siis auttaa...

 - pehmeä käsi. Opettele ratsastamaan istunnalla

 - erittäin harkitut, selkeät ja pehmeät avut ohjilla

 -  pehmeämpään kuolaimeen vaihtaminen

 - remonttiturpahihna

 - ylimääräisten stressitekijöiden poisto (turhat apuohjat, kiinnihirtetty alaturpis tms. kikat)

 - tarkista suun kunto & muut mahdolliset kipua aiheuttavat tekijät, kuten satula

Kippurassa ja etupainoisena

Seuraava haaste on saada Jetterin takaosa alle paremmin, minä olen onnistunut ratsastamaan sen vain vähän selästä tyhjään, näennäisesti hyvään muotoon. Pitäisi saada se edestä ylös, liikkumaan ylöspäin, koko ajan. Tosin olen vielä saikun jäljiltä harrastanut Jetterin kanssa vain suorien teiden ratsastamista ja siirtymiä istunnalla... Joten tässähän pitää alkaa kehitellä jotain treeniteemoja! Ja kovasti täällä odotetaan kesän valmennuksia, ainakin tää kaksijalkainen tyyppi...

Jetterin liikunnat viime päiviltä:

To - Vp

Pe - Kevyt käynti-ravimaasto Katin kanssa

La - Kentällä pyörimistä ja askellajit läpi, siirtymiä

Su - Eteen-alas ravissa ja laukassa, loppukäynnit maastossa

Jetteri viikon alussa Katin ratsastettavana hyvällä mielellä ja hyvässä tasapainossa

Mitäs tänään? Luulen että lähden pitkälle maastolle ja huomenna on sitten rivakampi treeni laukkasiirtymiä ja lävistäjiä työstäessä. Ja sadekin loppui, ainakin tälle päivää....

Toispuoleista tosituuppailua

Torstaipäivän heppailuista haluan kertoa vähän enemmän, kun olen edelleen niin innoissani ja onnellinen. Tuona päivänä tuupattiin Jetteriä antaumuksellisimmin ja onnistuneimmin kuin useaan kuukauteen!! Ja muutenkin, koko päivä oli yhtä heppaa. :)

Nean kanssa lähdettiin heti aamusta liikenteeseen, ja aloitettiin irlannincob Rollosta, Nean ihastuttavasta vuokraruunasta. Nea aluksi irtojuoksutti poikaa hieman (ihan villejä pukkeja ja laukkaa!)  ja sitten Nea  itse ratsasti ilman satulaa. Pääsin opetushommiin pitkästä aikaa!

Repäisin päästä avotaivutustehtävän; aluksi pyysin Neaa vain väistättämään Rolloa ympyrällä ulospäin pieniä pätkiä, ja kehumaan jokaisen hyvän pätkän jälkeen. Väistöjä  varten Rolloa piti koota yllättävän paljon ulko-ohjan tuelle istunnan avulla. Tää oli sekä mulle että Nealle yllärys, sillä ennen Rollo on ollut kuulemma kentällä laiska ja hidas. Kun liike-energia saatiin keskitettyä helposti lyhyitä hetkiä sivusuuntaan eteenpäin liikkumisen sijasta, vaihdettiin tehtävää. Sitten väistätettiin ainoastaan takaosaa ulospäin ja pidettiin etuosa ympyrän uralla. Noh, tuohan on itse asiassa sulkutaivutus, mut oli kuitenkin hyvää jumppaa... :P Rollo herkistyi avuille ja ratsastuksesta tuli kevyttä ja helppoa.

Sitten minä ja mun ex-rampa suomenratsuni! Jetterillä oli kaks palauttavaa maastoilupäivää takana, joten töitä oli hyvä lähteä tekemään. Mainitsinko muuten, että sain viimein vaihdettua kuolaimen Jetterille? Tällä hetkellä sillä on suora kumikuolain ja ollaan molemmat taidettu olla ihan tyytyväisiä. Pähkäilin, että kun Jetteri malttaa pitää vakaalla kädellä suunsa hiljaa, se kaipaa hiljaisuutta suuhun. Suora kuolain ei liiku suussa kuten nivel, ja paine vaikuttaa ikenien sijasta pääasiassa kieleen. Aluksi Jetteri vähän hömelönä aukoi suutaan, että mitä ihmettä se tunki mun suuhun. Mutta se hassu hampaiten naksuttaminen on kuitenkin reippaasti vähentynyt lyhyessä ajassa, mikä kyllä minusta kertoo, että tää sopii Jetterille. Huippua! Kiitos kuolaimen "myyjälle", Rosannalle. :)

Torstaina oli kyllä niin kiva puksutella ja maistella omalla hevosella ratsastamisen ihanuutta. Välillä Jetterin kiirehtiessä kuului suusta "naksnaksnaks", kun se stressaantui jostain mun epämääräisestä avusta tai istunnasta tai vaadin sitä liian ärtsysti keskittymään haahuilun sijaan. Kun Jetterin sai ratsastettua silleen kivasti "hollille", kuulolle, rennoksi, tuntumalle, kuolaimelle tai pohkeen eteen, miten sen voi ikinä sanoakaan, ja itse pidin kädet hiljaa, tehden vain hyvin selviä, yksittäisiä pidätteitä, niin niin poika oli niin tyytyväinen. Huikeaa kun oppii ratsastamaan, ja kehitettävää aina riittää...

Huvittavan keskittynyt ilme. Molemmilla! 

Nyt varsinkin on tullut selväksi, että käytän kehoani toispuoleisesti. Mun oikea käsi ja jalka ovat selvästi vahvempia kuin vasen puoli, ja meinaan kallistua aina vasempaan. Mitäs tälle oikein tekisi? Keppi kädessä ratsastusta ja vasemmassa kierroksessa hevosen taivuttelua?? Vai salilla vasemman puolen treenaamista? Jetteri on valitettavasti jo tainnut tottua tähän, mutta välillä kyllä huomaa, miten se kulkeepää kallellaan. :(

Ympyrällä väistöä

Lämpimät kiitokset seurasta ja valokuvista Nealle!

PS. Ehkä minä yritän jatkossa kirjoittaa vähän useammin kuin kerran kuukaudessa. ;)

Koeratsastus!

Toissapäivänä aamuvuorosta selvittyäni äitini ja siskoni saapuivat Saabinrottelolla pihaamme ja aloitimme hevosenmetsästysmatkan suuntaamalla kohti Pohjanmaan rannikkoa. Hevosta me tosiaan lähdimme kaikki kasomaan, komeaa, jo vähän pidemmällä elämänkokemuksella varustettua suomenhevosherraa Hietalan Tähteä.

Matka oli kauhean pitkä, mutta perille päästiin. Paikka oli hurmaava useamman hevosen maalaistalli, ja hienohan oli toki Poikakin: hieman reilu 160 cm, 14-vuotias liinaharja, joka oli asunut syntymästään saakka samassa kodissa.

Hevosesta tulisi koko perheen yhteinen (vaikka mulla on tietty Jetteri, niin ehkä minäkin saisin välillä käydä ratsastamassa uudella hepalla synnyinkodissani), jota myös 11- ja 13-vuotiaat pikkusiskoni pystyisivät helposti käsittelemään ja ratsastamaan. Kaikkein tärkein asia olikin, että hevonen olisi luonteeltaan rauhallinen ja kiltti käsitellä, ei siis mitään kauheaa herkkistä ja mörköjen näkijää.

Sellainen Poika vaikutti olevankin. Pakettiauto kulki ihan lyhyen matkan päästä vierestä, ja tytöt saivat taluttaa Pojan harjauspaikalle. Kaviot nousivat kiltisti, kuolainten ja satulan pukeminen tapahtuivat ilman mutinoita. Eikä korvaat menneet missään välissä edes luimuun.

Toinen tärkeä asia oli löytää terve hevonen. Ihan lupaavalta vaikutti, omistaja kertoi, että koko elämänsä aikana, jona Poika oli asunut heillä, hevosella ei ole ollut mitään sairauksia tai muita ongelmia. Kavioissa ei ollut kenkiä, mikä kertoo hyvästä kaviolaadusta, vaikka ne kaipasivatkin vähän vuolemista. Jalat olivat täysin kuivat ja viileät, ja jänteet ja luut jne. erottuivat käteen selvästi.

Kolmanneksi, hevosen täytyisi olla turvallinen ratsastaa, mutta mitään kovin hienoja kouluratsastusliikkeitä sen ei tarvitsisi osata. Äiti vähän ravaili Pojan kanssa, ja minä otin sitten siihen enempi tuntumaa. Pohkeista liikkui eteen hyvin herkästi, ohjasta pysähtyi, pidättävät istunta-avut olivat tuntemattomia. Ylälinja jäi notkolle varsinkin ravissa, mutta varmasti osittain johtui siitä, että Poika jännitti vähän mun aktiivista ratsastustyyliäni ja kenties ohjastuntumaakin (?!). En tunnetusti ole kaikkein paras ratsastaja.. 

Ravi ja käynti olivat aluksi kovin hätäisiä, mutta pikkuhiljaa pohkeiden mennessä läpi ja mun keskittyessä hiljaiseen tuntumaan Poika rentoutui, ja käytti hetkiä selkäänsäkin. Pojalla oli hyvä kestävyyskunto runsaan maastoilun takia, ja huomasi, että kyllä sillä on kentälläkin ratsastettu. Askelissa oli voimaa ja lennokkuuttua, ja  suht tasapainoinen laukka nousi helposti molempiin kierroksiin! Ja Poikahan osaa myös hypätä... ;)

Tälläinen pakkaus löytyi, sitten vain kypsytellään, pääseekö tämä tapaus uuteen kotiin! Voisiko tästä tulla naisvaltaisen perheen uusi jäsen, elinikäinen ystävä ja harrastuskaveri, joka opettaisi koko perhettä pelkän hiljaisen olemuksensa voimalla?

Reissussa meni ihan koko päivä, ja tämä ihmisraato oli vasta klo 11 illalla kotona opiskelijacityssä. Onneksi Jetterillä on ihana vuokraaja...