lauantai 10. syyskuuta 2011

Rammat hevoset ja uusi tuttavuus Kaapo

Olipas iloiset fiilikset toissapäivänä torstaina, kun minulla oli kaksi jalkavaivaista hevosta. Jes. Eemeli oli onnistunut hankkimaan taas jostain pistohaavan etureiteensä! Verta oli tullut, ja haavanympärys oli aika turpea. Emppu on kerran aiakisemmin saanut samanlaisen vamman, sama jalka, samanlainen pistohaava. Turvotus oli sillä kertaa vain kymmenen kertaa pahempi, ja pappa joutui viikon antibioottikuurille tulehduksen vuoksi. 

Onneksi Empun jalka on nyt parempi. Sitten seuraavaksi Eemeliltä lähti jalasta kenkä! Voi hemmettiiii... No se niistä huomisen seuraestekilpailuista. Harmittaa! Ehkä näin on kuitenkin parempi, sillä viime kisojen jälkeen olen hypännyt Eemelillä vain kerran, ja rahastakin on puutetta. Menen sitten kaveirni suoritusta katsomaan ja kuvaamaan. Tulen kyllä itkemään verisiä kyyneleitä siellä kisapaikalla... Pitää lohdutukseksi treenailla kotona. 

Ja Jetteri vuorostaan saa luvan olla sairaslomalla ainakin ensi viikon. Huooooh. Saapahan kunnon laidunloman. Ratsastuksen sijaan puuhaan sen kanssa kaikkea pikkukivaa. Esimerkiksi tänään hieroin ja venyttelin heppaani, sekä letittelin sen häntää. Joku päivä voisin pistää sen tosissaan paraatikuntoon, ja joku toinen kerta voisin harjoitella temppujen tekemistä. Lopuksi rapsuttelin Jetteriä pitkään laitumen reunassa. Ihana pikkunen. :)

Eemeli joutui hommiin irronneesta kengästä huolimatta, se joutu ratsastustunnille. Tuntilainen sai mennä ilman satulaa, enimmäkseen käyntiä, vähän ravia. Lopuksi innostuin itse tuuppaamaan Emppua hieman. Parissa minuutissa se pyöristyi upeasti! Oikeassa kierroksessa se meni monta ympyrää jatkuvassa peräänannossa, keskittyneenä ja lihakset työskennellen. Ihana, euforinen tunnetila. Jos huomenna saisi vaikka parit kuvat suokkiputen liikkumisesta. Taidan lisäksi hypätä sillä, jos vain sen jalka sallii. Lisäksi menen huomenna sinne estekisoihin katsojaksi ja kuvaamaan, mutta erityisesti itkemään kurjaa kohtaloani. :D

***

Reipas viikko sitten kävin "naapuri"tallilla ratsastamassa ystävieni kanssa tallin hevosilla. Ratsukseni sain nelivuotiaan orin, Capo di Vallen. Olen ihan ihastunut siihen! Olin jo aiemmin ihastellut sen erikoista kimoa väriä ja hyvää rakennetta. Ratsastaessa se oli tosi kiva; pehmeä ja vetreä. Kaapo kulki jonkinsortin muodossa pätkiä, mutta vasta loppupuolella onnistuin löytämään oikean yhdistelmän sen pyöreäksi saamiseen. Sittenpä heppa kulkikin koko ajan peräänannossa! Kaapo ei tosin osannut juurikaan hypätä (pikkuristikoista ja puolen metrin pystyistä läpi vaan), ja laukan nosto ja sen ylläpitäminen olivat haastavia. Annetaan anteeksi kuitenkin, herra oli vielä kovin nuori, mutta kuitenkin ikäisekseen jo osaava. 

Ystäväni saivat otettua pari kuvaa tuuppauksestani:




2 kommenttia:

  1. kyllä meillä kisat sujuu, siis koulu (= ;)

    rupeen sun blogin lukijaks !

    VastaaPoista
  2. Hyvä juttu! Kiitoksia kovasti, tervetuloa lukijaksi! :)

    VastaaPoista