torstai 1. syyskuuta 2011

Tragedia ja onnenhippusia

Oli ihana tuo viime viikonloppu! Ystäväni Vilja tuli Joensuusta käymään, ja kolmestaan minä, hän ja Marika heppailimme oikein urakalla ja ventimme rajojamme isommiksi. Ensimmäisen illan hämärissä laukkasimme tandemilla Eemelillä ilman käsiä niin kovaa kuin herra itse halusi, ja päässä vain riimu naruineen. Olipa adrealiinit kohdillaan! :D Rakensimme lisää maastoesteitä, ja harjoittelimme 1,5 metriä pitkän trippelin hyppäämistä (kork. 90 cm). 

Sitten pamahti. Sunnuntaina Vilja piti minulle huipun kouluvalkan, ja innostuttiin sitten hyppäämään maastoesteitä. Ah, miten Jetteri rakastaa niitä. Mikään ei taida olla siitä hauskempaa, se syttyy niin. :) Niin, sitten alapihalle parkkipaikalle rakennettiin semmonen ristieste. Olimme niin innoissamme Jetterin kanssa. Ensin menimme 70 cm, ja Vilja korotti 90 cm:iin. Olipa hyvät fiilikset, Jetteri oli niin onnellinen ja minä sen mukana... 



Eemelin kanssa juostiin kilpaa :D

Harjoiteltiin taas kumartamista ja Eemeli pääsi ihan uudelle tasolle!

Ilman avustajaa... leuat loksahtaneet jo tässä vaiheessa

Ja selästä käsin kumarrus (huomaa uusi tyyli)...

...ja alas tyylillä :D

Vilja ja Eemeli trippelillä

Vilja leiskauttaa Empulla haudan yli :)
Banketti!
 

Katkeransuloinen ristieste
Maanantaiaamuna Jetteri ontui tosi pahasti. Olin todella kauhuissani. Minä rikoin sen. Omani, rakkaan, maailman upeimman hevosen. Minä.

Ei.

Eikä...

Ei.

Niin.

Hirveää. Maanantaina iltapäivällä Jetteri sentään otti normaalisti painoa jalalle käynnissä, mutta ravissa ontuminen alkoi ja paheni joka askeleella. Ongelma on sama kuin ensimmäisenä kesänä: vanha rasitusvamma oireili liikarasituksesta. Ristiesteestä se varmaan johtuu, liian iso hyppy liian kovalla alustalla. Toivon niin kovasti että se menisi levolla ohi... Jospa lepo ja kylmäys auttavat. Jos ei, minulle käy huonosti. En kestä jos sen loppuelämä on pilalla... ja minun takiani.

Eemeli lohduttaa. Hyppäsin sillä pitkästä aikaa ilman satulaa! Taivuttelin sitä ensin huolella käynnissä ja ravissa, sehän meni upeasti. Etuosa keveni, kaula kaartui ja laskeutui, ja Eemeli oli todella kevyt kädelle. Hieno hevonen. :) Osittain kyllä olympioiden ja "leukaketjun" ansiota, sillä olympiakuolaimet vaikuttavat myös niskaan ja Eemeli pyöristyy kunnolla vain niillä. Gag-kuolaimet pitäisi hommata. 

Hyppäsin sitten pientä rataa, aloitin 50 ja 70 cm:stä, lopuksi menin 90 cm pystyä 70 cm korkean ja yhtä leveän okserin kanssa. Jee uusi korkeusennätys ilman satulaa! :) Marikan pikkusisko liikutti samalla hänen ylläpitohevosensa Kamin, ja ehdin välillä opettaakin hieman. Kiva jätkä tuo Eemeli.

Ja mikä vielä mukavampaa, Jetteri oli hyväntuulinen tänää kylmätessäni sen jalkoja vedellä. Jospa se siitä. Toivon niin... toivon...

2 kommenttia:

  1. Jetteri parka :'( Mutta hauskoja nuo kumarrus kuvat :') :D kauheen pelottavan näkönen se ristieste! Jetterillä oli kyllä korvat hörössä :') ilman satulaa hyppelit:D Et siis tippunu xD :D

    VastaaPoista
  2. Aivan... Jetteriraukka. Oltiin kyllä molemmat yhtä innoissamme siitä hypystä, mutta sitten... En, en onnistunut tippumaan hypätessä, en juurikaan ees horjunut. Kiitos kommentista! :)

    VastaaPoista