perjantai 25. tammikuuta 2013

Käsiongelma ja hevosen muoto


Sen siitä saa, kun ei käy valmennuksissa. Mut kun ei oo rahaa, kun oon opiskelija ja tuet on pienet ja ruokaakin pitää ostaa ja pälä pälä ja seli seli. Opintolainaa vaan nostais lissää, sitten voin maksella niitä valkkarahoja valtiolle takaisin, kun oon ympäristötieteen asiantuntija kovapalkkaisessa työssä... hyvä suunnitelma?

Kroppani on yleensäkin aika epävakaa, varsinkin jos ratsastan "puolitehoilla" enkä keskity. Kun väsyn, kroppa ei jaksa olla niin joustava, pehmeä ja vakaa kuin pitäisi, ja tuloksena on ohjasta roikkumista.

Marikan tunnilla joutu koville, ja tässä oli yksi suuri pieni tuskanhetki. Ohjat "väärinpäin": sisäohjasta kiskomista ja ulko-ohja lörpöttää kauniisti, ja sisäkäsi kiristyy kohti mahaa. Ja näin ratsastetaan hevonen väistämään takaosaa??

Kentällä yksin treenaaminen on aiheuttanut häijyjä, vaikeasti selätettävissä olevia ongelmia. Ehkä tuo pahin vika ratsastuksessani ovat käteni. Niiden ainoa plussa on niiden voima (ei oo tähän päivään mennessä hevonen päässyt ryöstämään maastossa vaikka yrityksiä on ollut, kiitos haballeni ja 48 kg:n puristusvoimalle), mutta se on myös heikkous. En hallitse mun käsiä! Ne tekevät mitä tykkäävät. Itkin tätä asiaa jo aiemmin, mutta Marikan viimeviikonloppuinen koulutunti auttoi tiedostamaan myös ulospäin karkailevat kyynärpäät (kuvassa). Masentavaa, lisää vikoja. Lohduttavaa, että tätä ongelmaa näkyy paljon kokeneemmillakin, jopa kansallisen tason ratsastajilla.

Käsien rentouttamiseen ja saamiseen oikeaan asentoon antoi seuraavia vinkkejä:
1. "Pyöräytä olkapäät ylös ympäri pari kertaa, anna niiden laskeutua rennosti paikoilleen kylkiin."
2. "Kuvittele että sulla on kärpänen nyrkin sisässä! Sun pitää tehdä niin pieniä pidätteitä, ettei se kärpänen lititsty sinne!"
3. (kun kärpänen oli kuollut muutamia kymmeniä kertoja) "Kuvittele että sulla on sun poikaystävä nyrkkisi sisällä! Sun pitää puristaa ohjaa niin varovasti, että et littaa sitä sun miestäs!"

Valitettavasti poikaystävänäkin taisi litistyä pahemman kerran. Surullista.

4. Harjoittelin käden oikeaa liikerataa hevosen selässä niin, että Marikan käsi sijaisti ohjaa. Mun kyynärpäät leviää sivulle siksikin, että reippaammin pidättäessä vedän nyrkkejä kohti vatsaa, "hakkaan mahaa". Siinä sitten vemputeltiin edes-takaisin, käsi suorana 90:n asteen kulmassa.
5. "Tarkkaile sun käsiäsi. Pidä ne samassa tasossa!" (oikea käsi on vahvempi, se nousee usein vasenta ylemmäs ja menee koukkuun)

Sitkeiden ongelmien poistoon tarvitaan tuhansia toistoja, ennen kuin keho oppii uuden tavan tehdä jotain asiaa. Positiivista. Siinäpä sitten harjoitellaan.

Voin kuitenkin pikkasen (ihan pikkasen) ylpeänä sanoa, että kehitystä on tapahtunut. 

1. Tiedostan suurimman osan ongelmista
2. Pyrin aktiivisesti korjaamaan niitä
3. Ja jos en onnistu, yritän uudelleen paremmalla meiningillä!
4. Ja jos en vieläkään onnistu, niin sitten nollataan aivot ja yritetään vielä, ja sitten se jo sujuukin.

Kuvia vertailun vuoksi:
23.9. -12.Tässä kuvassa näkyy erityisen hyvin vahva oikea käsi ja mun jännittyneisyys. Jetterikin on sitä mieltä että ei toi ihan osaa ratsastaa. Tais olla tällaisia parin sekunnin "hyviä" hetkiä...
27.12. -12. Äidin kopistama yritin istua oikein liioitellun korrektisti. Vähän tuoli-istuntaa, mutta ainakin Jetteri saa edetä vapaasti! 
Kittanen ravi, 25.11. 
20.1. -13. Rennommin, mutta kootusti tasapainossa eteenpäin, 20.1. Selkä on vähän tyhjä, mutta kädet eivät kramppaa pahemmin.
Olen myös paremmin oppinut hallitsemaan Jetterin ratsastamista eri muodoissa, niin tuntumalla, pitkässä muodossa kuin myös täysin löysällä ohjalla. Pitkässä muodossa ratsastus on erittäin tärkeää; mitä enemmän kootaan, sitä enemmän venytetään. Oon jo pitkään ratsastanut Jetteriä aluksi ja lopuksi eteen-alas, nykyään myös kokoavampien harjoitusten välissä annan sen venyttää itseään välillä, joskus se pyytääkin sitä. Jostain syystä koottu muoto on se vaikein, eihän siinä muuta ku kiskotaan hevonen ohjalla kasaan, eiku... Lyhyellä ohjalla jään helpoimmin roikkumaan Jetterin suuhun, ja tästä seuraa selän jääminen tyhjäksi ja kuolaimen taakse meneminen.

Rento hömpsöttelymuoto pehmeällä tuntumalla
Eteen-alas-venytys löysällä ohjalla, pohkeilla ratsastaen ja tarvittaessa sisäohjaa sivulle vieden.
Tälläisia mietteitä siis tänään. Seuraavaksi fysiikanlaskujen kimppuun, ja sitten jo lähteekin bussi kohtikotitallia... :)) 

2 kommenttia:

  1. Mä niiiiin tykkään näistä sun postauksista kun niistä saa hyviä vinkkejä omaankin ratsastukseen ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tosi ihanaa jos näistä on jotain hyötyä!! :D Todella mukava kuulla, juuri tuommosen takia kirjoitan kaikki itseni surkuttelut ja kritisoinnit tänne blogiin. Huippuhomma jos ei oo menny ihan hukkaan! :)

      Poista